Pentuset ovat tosiaan omissa kodeissaan. Renja taivalkoskella, Rolls oulaisissa, Varma pattijoella, Iines paraatinmäellä, Himppa kuopiossa ja Zumba tuomiojalla. Kaikilla pennuilla on kerrassaan hienot kodit ja mä oon niin tyytyväinen. Toisen vahinko voi olla toisen onni 
Kovasti vilkkaita härrävärkkejä tuntuvat jokainen olevan ja kaikista löytyy niin isää kuin äitiäkin.Tasaisen pentueen onnistuin yhdistelmällä maailmaan saattamaan, kaikilla elää toinen korva omaa elämäänsä ja etuosa on sakemannilta ja takaosa ajurilta  Omistajat vaikuttavat kovasti tyytyväisiltä pentusiinsa ja sehän se tärkeintä on.


Zumba hoitolainen kuivattelee Aksun kans mettälenkin jälkeen


Pirun kans käytiin tekemässä BH-koe pari viikkoa sitten. Jos luoja ja kaikki muutki tyypit suo voi olla että ens keväänä kisataan jossain jotain. Aika näyttää.

Kaivo on asustellut pari kuukautta tuossa pikku matkan päässä ja suunnittelee astuvansa suuriin saappaisiin. Koira on edelleen mun ja mä nään sitä ihan joka päivä, vietinpä sen kans yhen yön elukkalekurissakin suolitukosta parannellen. Kaivo toipuu ja voi hyvin 

Kaivon kaipuuseen meille muutti pieni ja niin helvetin pippurinen mustaruskee Kaija




Kuva Jossu
Kuva Jossu
 

Jep. Pennut ovat omissa kodeissaan (siitä paremmalla ajalla enemmän) ja kaikilla kaikki hyvin.
Helvetisti vaan huolettaa ja vituttaakin ympäriinsä kantautuvat parvo uutiset...
chicchoix.com/blog/

www.elainlaakariasemaakuutti.fi/uutiset/akuutin-ilmoitustaulu/parvo-virusta-liikkeella-myos-oulun-seudulla.html

Näitä lueskellessa kun törmää samaan aikaan "koiraharrastajan" teksteihin joka "kehuu" kuskanneensa ripuloivaa koiraansa näyttelyihin tms massatapahtumiin ei voi kuin ihmetellä. Voi vittu ihmiset, jos ja kun koiranne sairastaa mitä tahansa jättäkää ne karkelot väliin ja samaten lenkkeilyt! Se koira ei kuole siihen jos lenkki pari jää väliin eikä varsinkaan siihen jos jonkun värinen nauha jää saamatta mutta moni muu voi kuolla kiertäviin tauteihin.
Olen puhunut ja helvetin vittuuntunut.

Pennut tulee tällä viikolla 5 viikkoa. Ovat muuttaneet Jennan huoneesta keittiöön rallattelemaan. ja nehän kyllä rallaa.. Voi rakkaus mitä elukoita. Kaikki ovat paitsi ulkonäöltään niin myös luonteiltaan ihan omanlaisiansa . Pennuista löytyy ulkonäöllisesti selkeästi kaks Hippaa, kaks Kaivoa ja kaks niijen sekotusta . Mä niin ootan mitä nuista tulee isona!


Kaippa


Rolls


Ilona


Varma


Hulda


Timppa

Nythän on jo kesä tai ainaki pitäs olla.. Helteitä ei oo vaan näkyny

Mitähän me ollaan tehty.. Ainaki ollaan palijon oltu tekemättä.. Huhtikuusa leireiltiin Pirun ja Kaivon kans, kovasti oli urheilunmakunen viikonloppu se. Koirat on hyviä, ohjaaja ei. Kaivoki on heränny saalistamaan ihan täysillä. Piru ois ihan pro ku sitä joku veis eteenpäin.
Leirin jälkeen ei sitte ookkaan puruja otettu vissiin kertaakaan. Tottista sentään ollaan välillä tehty. Piru tekee mutta ku se perkele tekee kuutta asiaa yhtä aikaa, maltti.. se puuttuu ihan kokonaan. Kaivoa on tainnu se jokirannan kummitus koulutella, se oppii asioita ihan itestään ja tekee nätisti ja mielellään. Mä luulen että se on Kaivo kenen kans BH-kokeeseen tälle kesää/syksyä mennään. Aksuki ossaa ja ossaa vouhottaakki. Mä en jaksa ees suunnitella kisaavani sen kans ennää, kuhan ny höntsäillään omaksi iloksemme. Mitä tuota lähtee suurta kansaa naurattamaan, naurajia riittää kotikonnuillaki .

Pertti on kotiutunu (jo aikaa sitten) ja on kovasti samanolonen kaveri ku tätinsä Pirkko, itsenäinen ja itsepäinen koirapoika.




Basso kävi viime viikonloppuna varkauden näyttelyssä. Tytöt meni kera koirien kauhajoelta pieksämäelle junalla ja olivat viikonlopun lepikällä Tanjan hellässä huomassa.
Basso sai mielettömän hienon arvostelun Hans Lehtiseltä tuloksena EH



Reilu pari viikkoa sitten meille ilmesty tämmösiä



Joo,o Hippa on kuuen rinsessan ylpeä äiti

Marsut on kyllä nyt jo näin isoja..

No Pirkko.. Niin ja Norseman.




Eli Pertti



Siinäpä koko katras pieniä Big-Woodseja

Kylläpä on meijän tivolisa riittäny tapahtumia ihan omasta takkaa, mihinkään ei oo tarvinnu lippuja ostaa. On ollut niin iloa, surua, pettymyksiä kuin onnistumisiakin.

28.2 Takku muori lähti viimeiselle matkalleen.
Takkuhan oli "mun" vehnäterrieri joka asusteli usemman vuoden Pihlajakosken perheessä tuossa ihan liki. Takusta jouduin luopumaan aikoinaan koska eivät tulleet Mokan kanssa toimeen, eivät sitten niin millään :/
Onneksi Takulle löytyi maailman paras koti ja koira oli varmasti onnellinen. Siitä huolehdittiin loppuun asti enemmän kuin hyvin. Edelleenkin suuri kiitos Pihlajakosket, ihan kaikesta

Hiihtolomalla käytiin leppävirralla. Olihan meillä taas mukavaa. Syötiin, juotiin, saunottiin, ajettiin jäärata rallia jne. Eli perinteinen meininki.
Heta toi leppikselle amerikanakita uros Basson ja Basso matkusti sieltä junalla Kauhajoelle Jennan koiraksi.No koeajalla vielä mennään mutta jos kaikki menee yhtä hyvin kuin tähänki asti niin Basso "jää taloon".


Basso on uskomattoman hieno luontoinen eikä ruma ulkomuodoltaankaan, kovasti toivomme että kaikki menis hyvin tästä eteenkin päin :)

Kaivo aloitti isojen poikien reenailut toissa viikonloppuna ja tänä viikonloppuna jatkettiin. Noh, semmonen dieselihän se on. Kyllä se leikkii, saalistaa ja taistelee mutta ei ihan aina vaan just sillon jos sitä sattuu huvittamaan. Annetaan ajan kulua ja katellaan mikä se on Kaivon laji :).
Kaivo on tässä viikon sisällä päättänyt miehistyä muissa ihan asioissa ja ihan hippasen on meinannu olla hermo koetuksella sen kanssa.. Asioista ollaan jouduttu keskustelemaan aika isostikkin välillä eikä lopputuloskaan oo vielä ihan selvillä. Perkele, katellaan!

Pirukin on pureskellu molaria talvitauon jälkeen ja hei, tauko on tehnyt hyvää! Viikko sitten reenit meni hyvin, koira oli vaan ehkä hippasen liiankin innokas. Tänään se oli hyvä, siis oikeesti hyvä! Ruu teki elämänsä parhaan reenin, purut suju ja hallintakin oli kunnossa, siis wau!


Kaivo


Piru


Eilen illalla Basso olikin sitte varastettu kauhajoella... Sitä etittiin poliisin, kissojen ja koirien kanssa. Ei mitään havaintoa. Veispuukkiin ku saatiin kuvan kera ilmoitus kiertämään (joka lähtikin sukkelasti luoja tietää kuinka monen ihmisen seinälle) koira löytyi nopeasti. Jenna sai oudon puhelun oudolta tyypiltä joka osas kertoa koiran olevan jonkun toisen oudon tyypin luona n. 30 kilometrin päässä . Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, koira saatiin hengissä ja terveenä takaisin. Silti mä haluaisin tietää kuvion mitä on tapahtunut. Kovasti epäilen että koira on varastettu myytäväksi eteen päin mutta kun veispuukissa alkoi sana levitä kulovalkean tavoin ajatuksesta luovuttiin.
Tälle iltaa asuntolan vartija oli käynyt kertomassa että asuntolalta ja lähistöllä olevista rakennuksista on löytyny outoja kengän jälkiä, kaikki maholliset ovet on kuulemma käyty kokeilemassa.. Ilmeisesti ei löytynyt muuta varastettavaa kuin koira

Että pitäkäähän koiranne valvovan silmän alla, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu.


Kevättä rintoihin ihan jokkaiselle!

Minä muistan sinut
Kun katson kurkien auraa
Minä muistan sinut
Kun lapset nauraa
Minä muistan sinut
Kun pakkanen paukahtaa
Minä muistan sinut
Ja aina aijon muistaa

-Kaija Koo-

Rölli 17.8.1993 - 9.2.2011

Lölli, Röpölölli,Pölli, Hra Rölli, Kissa.

Ei oo meillä Rölliä enää :( Rölli nukkuu ikiunta koiratarhan vieressä kuusen alla.
Rölli oli enemmän kuin kissa.. Ihmisillä on aina elämänsä koiria, Rölli lienee sitten mun elämäni kissa.
Rölli oli pieni, ehkä viis/kuus viikkonen ku se tuli meille. Ja hitto mä olin onnellinen ja ylpee. Siis mulla oli kissa! Kissa pieni oli vaan lähtösin aika heikoista lähtökohdista mutta en mä sitä sillon niin tajunnut enkä kauheesti ajatellutkaan. Pääasia oli että mulla oli kissa, oma kissa.
Nimensä se sai siitä kun sylki ja sähisi kaikkea liikkuvaa päin. Posahteli ku pommi.Se oli ihan Rölli. Mä jo kerkesin aatella ettei siitä tuu eläjää mutta yhtenä aamuna se nukkuki Toscan viekussa, ihan liki. Tosca sen pienen sähikäisen tais kesyttää.
Toscasta ja Röllistä tuli erottamat, Rölli kävi joka ilta tasan klo 22 Toscan tissillä.. Kaks hylkiötä . Röllistä kasvoikin mitä mainioin kissa.
Lapset oli ainoa asia mihin se ei tottunut. Lapsivieraita kun oli kylässä, Rölli meni piiloon eikä tullut pois.
Jennan syntyessä ja kasvaessa se ei reagoinut Jennaan millään tavalla mutta kun Jenna oppi kävelemään sai se ihan ekaks Rölliltä kaikki kymmenen kynttä ottaansa.. Tämän jälkeen kaikki olikin ok.

Rölli eli elämänsä ensimmäiset 10 vuotta sisäkissana mutta sitä huolimatta onnistui karkaamaan pari kertaa.
Ekalla kerralla Herra Kissa löytyi poltettuna, molemmat etujalat oli käryytetyt niin pahoin ettei Rölli liikkunut viikkoihin. Tästä se toipui kuitenkin kohtuu nopeasti.
Toisen kerran Rölli karkas vajaa vuoden vanhana ja löytyi silloin auton alle jääneenä. Molemmat lonkat oli murtuneet, lekuri vertas niitä "pahasti lonkkavikaisen tanskandogin lonkkiin". ( diagnoosikin on mulla tallessa jossain tuolla). Lekuri kuitenkin meinas, että jos lonkat siitä luutuu, niin kissa elelee vielä vuosia, joskus vanhoilla päivillä lonkat voivat alkaa vaivaamaan.
Lonkat luutui, Rölli parani ja karkaspa vielä kerran. Silloin oli ollut kikkailemassa naappurin rottweiler lauman kanssa. Melkein oli kerennyt karkuun mutta yksi rotikoista oli ehtinyt saada persiistä kiinni... Sitten paranneltiinki paisetta persiistä.

Rölli eli Herroiksi ja tiesi olevansa erityisasemassa. Jos mä kielsin tenavia ja ne ei uskoneet, niin Rölli puuttui peliin. Yks esimerkki tulee heti mieleen.
Mä ja Mirka juotiin kahvia keittiönpöydässä, Rölli oli jossain siinä. Joona tuli säästöpankin kans pöytään ja kolluutti kolikoita pöytään moneen kertaan... Mä sanoin, että lopeta.. Joona jatko, sanoin toisen kerran ja samantien oli kymmenen kynttä Joonan pankkia pitelevissä käsissä. Sama sattui koirien kans satoja kertoja, mä kielsin kerran, tyypit ei kuunnellu ja toisella kertaa niillä oli piikkihansikkaat naamassa. Kissatko ei ymmärrä puhetta?
Rölli oli myös kova poika juttelemaan.. Joka ilta käytiin keskustelu: Mitä Rölli? Krauuuu..  Nälkä? Hrrrr! Että ruokaa pitäs olla? Mjau!
Myöskin joka aamu Rölli toivotti huomenet, Hurrrrrrauu!

Kun me muutettiin tänne maalle (V. 2003) kissojen väkisin sisällä pitäminen ei vaan enää onnistunut, niin ne sitten oppivat ulkoilemaan.
Ensimmäisenä keväänä Rölli katos, toukokuun 22.pvä. Sitä etittiin, haettiin, kuulutettiin..tehtiin kaikkemme kunnes luovutettiin..
Kunnes eräänä lokakuisena aamuyönä mun tullessa töistä Pölli istui portailla sanoen Krauuuu!
Tämä sama kaava onkin sitten jatkunut viime syksyyn saakka. Rölli lähti joka toukokuu ja palas syys-lokakuussa. Mihin ja miksi? Nuorena leikattu kolli..

Viime keväänä Röllin liikkuminen alkoi olla niin kankeaa, että päätettiin koko perheen voimin ettei Rölliä päästetä ulos, ettei se vaan lähtisi retkelleen. Niin se vaan onnistui jostain livahtamaan toukokuun lopulla ja sinne meni. Ja sitä etittiin, voi luoja sitä haettiin! Joona valjasti luokkakaverinsakkin ettimään kissaa pitkin peltoja ja mettiä mutta tuloksetta..
Jokunen viikko tästä eteenpäin meillä "vietettiin Röllin hautajaisia". Kerroin lapsille, että se on mennyt, viettiensä viemänä mutta ei sen kunto kestä selvitä saati palata tuolta.. Rölliä ei enää oo :(

Itkut itkettiin ja salaa ruumista haudattavaksi kateltiin, turhaan.. Kunnes syyskuussa meijän ollessa leppävirralle Tepe soittaa että Rölli on tuossa pihalla! Kovasti mä epäilin mutta kyllä, Hra Rölli se vaan oli! Ihan oma panta numeroineen kaikkineen kaulassa.
Kovasti oli heppu laihtunu reissullaan mutta muuten oma ittensä.
Kankea se oli, kankeampi ku lähtiissään mutta muuten kovasti pirteä ja elämän haluinen. Hitto mä en ymmärrä miten se tuolla kesän pärjäs!

Alkutalvesta Röllin askel lyhentyi huomattavasti. Kohta se ei enää päässyt hyppäämään.. Kaikki tapahtui tosi nopeasti. Ruoka kuitenkin maistui ja Hra jaksoi jutella. Sanoinki muutamaan kertaan että ens kesänä Rölli ei enää reissaa..
Tiistaina Rölli oli pissannut alleen, keskiviikkona se ei enää päässyt ylös makuultaan. Meidän oli aika luovuttaa :(

Rölli alotti nyt ikuisuuden mittaisen vaelluksen. Kyllä se vielä löytyy. Jostain. Joskus.